Satalan taistelu

Satalan taistelu käytiin osana Bysantin–sassanidien sotaa vuonna 530. Sassanideja johti Mihr-Mihroe, jonka armeija koostui sassanideista, persarmenialaisista ja muista liittolaisista. Bysanttilaisia johti magister militum praesentalis Sittas ja magister militum per Armeniam Dorotheos.

Sassanidit olivat aikaisemmin vallanneet takaisin Iberian ja edenneet Lazicaan. Seuraavaksi kohteeksi valittiin roomalainen Armenia. Bysanttilaiset saivat tietää hyökkäyksestä ennen sen alkua ja aiheuttivat jonkin verran tappioita sassanidien armeijalle sen vielä kokoontuessa. Mihr-Mihroe ohitti Theodosipoliin ja aikoi hyökätä syvälle vihollisen alueelle. Bysanttilaiset valitsivat Satalan tärkeä linnoituksen taistelupaikaksi. Roomalaisten onnistui kukistaa vihollisensa sotajuonen ansiosta.^[1]

Prokopioksen mukaan sassandit alkoivat piirittää Satalaa. Sittas johti pienen osan joukoista kaupungin ulkopuolelle ja jätti Dorotheoksen puolustamaan kaupunkia. Kun sassanidit seuraavana päivänä ryhtyivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan, Sittas marssitti joukkonsa heitä vastaan. Kuivan sään ansiosta pölypilvet peittivät Sittaan joukot siinä määrin että sassanidit eivät pystyneet arvioimaan hänen joukkojensa määrää. Kun sassanidit kävivät hyökkäykseen Sittaan joukkoja vastaan kaupungissa olleet joukot hyökkäsivät sassanidien kimppuun. Prokopios kertoo että eräs traakialainen päällikkö Florentius kaappasi vihollisen komentajan sotamerkin ja tämä aiheutti suurta sekasortoa. Seuraavana päivänä sassanidit perääntyivät omalle alueelleen.^[2]

Taistelun jälkeen kaksi persarmenialaista päällikköä, Narses ja Aratius, loikkasivat bysanttilaisten puolelle. Heidän ansiostaan bysanttilaiset saivat haltuunsa eräitä tärkeitä linnoituksia.^[1]

1. ↑ ^{a b} Dodgeon s. 91
2. ↑ Prokopios, Sodat 1.15